Kuulumisia pitkästä aikaa :)

Kyllä aika on rientänyt hirmu nopeasti! Tässähän ollaan jo vuoden 2015 puolella ja pian alkaa mullakin pidempi työura kun koskaan oon aiemmin tehnyt. Alan nimittäin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi huomisesta alkaen (virallisesti vasta 9.päivä kun ensimmäinen hoitolapsi aloittaa silloin) ja vaikka aiemmin vähän jännittikin eikä ajatus tuntunut niin kivalta niin nyt olen enemmän kuin innoissani kun saan päiviin jotain muutakin kuin sitä samaa kahden lapsen arkea. Tokihan siitä tulee ainakin alussa hieman rankempaa, mutta ajattelen, mitä kaikkea positiivista se voikaan tuoda meidän kaikkien arkeen. Ja varsinkin lasten. Laaluskalla on tällä hetkellä kova uhmaikä menossa ja uloslähteminen on kovan taistelun takana (kuten oikeastaan kaikki muukin mistä ei niin paljon tykkää), joten toivon, että toinen samanikäinen lapsi voisi auttaa saamaan innostusta uloslähtöön ja muuhun. Lisäksi neiti kaipaa selvästi leikkiseuraa jo muista lapsista ja viihtyy paljon paremmin muiden lasten kanssa ilman kiukkuja. Tällä hetkellä olen kuitenkin löytänyt vasta yhden lapsen hoitoon, 9kk ikäisen vauvan, mutta toinen hoitolapsi on hakusessa. Ihanaa nähdä millaista se tulee olemaan, kun on muitakin hoidettavia kuin omat lapset ja tuleepahan tehtyä terveellistä ja monipuolista ruokaakin päivittäin.

Yhdessä katsellaan Kaapoa <3

Isosisko syöttää nykyään aina :)

Muita kuulumisia sitten. Lapset on tietenkin kasvaneet hurjasti ja kehittyneet paljon viime kirjoituksesta. Eebukin ottaa jo muutamia askeleita itse ja on kovin meneväinen lapsi. Ja neljän viikon päästä sekin täyttää jo vuoden <3 Uskomatonta, kuinka vauvavuosi meneekin niin nopeasti! Ja hieman pelottaa, että koskahan mahtaa se kuuluisa vauvakuume iskeä, kun tähän asti sitä ei ole vielä tullut ollenkaan. Toisaalta mulla ei ole mitään aikomustakaan tehdä vielä pitkään aikaan lisää lapsia, koska tällä hetkellä tuntuu, että nämä kaksi ihanaa tyttöä riittävät hyvin ja haluan heihin keskittyä täysin, kun ovat pieniä. Toisaalta tiedän, ettei lapsiluku ole vielä täynnä ja että haluan vielä kaksi lasta sitten muutaman vuoden päästä lisää. Sitten kun Laaluskakin menee joko eskariin tai kouluun jo. Hurjalta tuntuu ajatella edes niin pitkälle vielä, kun ajattelee nyt, että noi tytöt pysyy aina tuollaisina pieninä, mutta sitten sen vasta tajuaa, kun ne ei enää tulekaan syliin niin usein tai haluavat mieluummin viettää aikansa kavereiden kanssa kuin vanhempiensa. Pitäisi osata nauttia tästä hetkestä, kun äiti on heille kaikki kaikessa <3

Eebunen keksi vadille parempaa käyttöä kuin äidin tylsät pyykit :)

Mun rakkaat <3

Mun tytöt <3

Iitu <3

Olen alkanut työstämään omaa itsetuntoani ja suhtautumistani asioihin. Olen tajunnut, kuinka paljon turhaa stressiä olen ottanut kaikesta aiemmin ja kuinka se on vaikuttanut muihinkin ihmisiin ympärilläni. Nyt haluan keskittyä tähän hetkeen, omaan onnellisuuteen, oman itseni hyväksymiseen ja hyvinvoinnin parantamiseen sekä ennen kaikkea meidän ihanaan perheeseen. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin aidosti sanoa pitäväni itsestäni. En tietenkään ole vielä täysin oma itseni kaikkien ihmisten seurassa, mutta ainakin lähimmäisten seurassa pystyn olemaan oma itseni. Opettelen myös arvostamaan kaikkea ihanaa mitä mulla on, kuten ihanaa miestä, ihania, rakkaita lapsia, kissaa, asuntoa, upeita ystäviä, vanhempia, isovanhempia, kaikkea mitä mulla on. Koska mulla on niin paljon asioita, joista saan olla kiitollinen.

Parannettavaa toki löytyy. Tällä hetkellä päätavoitteita on elämäntapamuutoksen tekeminen ja liikunnan lisääminen. Nyt on tullut elettyä vähän liian "rennosti", välillä en ole poistunut kotoa koko päivän aikana ollenkaan ja nykyään iltasyöminen on sisältänyt ihan liikaa herkkuja. Salille kun olis ollut aikaa lähteä, niin on tullut valittua se helpompi vaihtoehto eli sohvalla istuminen ja tv:n tuijottaminen. Nyt kuitenkin aion senkin asian muuttaa ja eilen ja tänään kävinkin pitkästä aikaa rattaiden kanssa ulkona kävelemässä :)

Oman ajan ottamisesta on tullut nyt entistä tärkeämpää ja sitä on alkanut kaivata yhä enemmän, mitä isommaksi Eebu on tullut. Aiemmin mulla ei ollut niin suurta tarvetta lähteä YKSIN mihinkään, ennen riitti omaksi ajaksi se, että sain lähteä ilman Laaluskaa jonnekin. Nykyään Eebu alkaa olla jo sen verran iso, että se liikkuminen ei olekaan niin helppoa. Tai kyläily. Osaan taas arvostaa sitä, kun saa ihan yksin poistua kotoa pukematta ketään muuta kuin itsensä ja vaan lähteä ovesta ilman että täytyy saada kiukutteleva uhmaikäinen pukemaan ja lähtemään mukaan. Mutta vaikka kahden lapsen kanssa liikkumisesta ja lähtemisestä on tullut jonkin verran vaikeampaa niin muuten elämä on muuttunut helpommaksi, koska nyt noista kahdesta pienestä on toisilleen yllättävän paljon seuraa ja ne leikkivätkin yhdessä hyvin. Ja parasta on katsella vierestä, kun molemmat nauravat toisilleen tai isompi hauskuutta pienempää niin, että toinen nauraa räkättää vaan vieressä eikä naurusta meinaa tulla loppua lainkaan. Mitä isommaksi Eebu kasvaa, sitä oikeammalta ratkaisulta tuntuu tämä kahden vuoden ikäero. Enkä sano, että tää eka vuosi kahden lapsen kanssa olisi missään vaiheessa ollut mitenkään kovin raskasta, mutta onhan niitä hetkiä tullut, kun on miettinyt, että olisi voinut odottaa pidempään ennen toisen lapsen hankkimista, mutta aina lopulta oon todennut, että näin on ollut juuri hyvä.

Prinsessoilla lego-leikit menossa :)

Ulkona pulkkailemassa ja puistoilemassa

Neidin mielestä on kiva nousta seisomaan ja katsoa takana olevasta ikkunasta maisemia :)

Tämän viikonlopun olen saanut viettää pitkästä aikaa kahden Eebun kanssa ja on ollut melko rentouttavaa, kun on päässyt helpommalla. Eebu nukkuu kuitenkin päiväunia paljon, joten omaa aikaa on riittänyt normaalia enemmän. Varsinkin, kun lapset on alkaneet nukkua eri aikaan päivisin. Yleensä Eebu menee päikkäreille jo yhentoista aikoihin, kun herää yhdeksältä, Laaluska taas kahdelta, jolloin Eebu yleensä herää heti kun olen saanut isomman sänkyyn ja istahdan alas sohvalle. Sitten jos mennään aamusta ulos, niin Eebu nukkuu lyhyemmät unet ulkoillessa ja menee pidemmille päikkäreille vasta samaan aikaan Laalun kanssa. Nyt kun ei kuitenkaan olla päästy ulkoilemaan joka päivä niin päikkärit on tytöillä olleet eri aikaan ja tauot mulla vähissä. Siksi tää viikonloppu on tehnyt tosi hyvää ja saatiin ystävän kanssa viettää eilen pitkästä aikaa tyttöjen iltaakin kahdestaan <3

Pihan keinussa yhdessä keinumassa :)

Voin siis sanoa, että meillä on asiat tällä hetkellä hyvin! Mitään enkä yhtään hetkeä vaihtaisi mihinkään. Innolla odotan tulevaa ja kuten uuden vuoden lupauksenkin asiasta tein, aion elää positiivisemmin ja nauttia näistä ihanista (ja joskus vähemmänkin ihanista) hetkistä ja nähdä kaikessa ne hyvätkin puolet. Elämän on tarkoitus olla onnellista <3

Jee, meillä liikutaan!

Nyt se sitten tapahtui, meidän Emy-neiti lähti viime viikolla ryömimään <3 Pitkään se onkin jo "treenaillut", peppu pystyssä potkinut itseään eteenpäin, mutta naama on aina ollut maassa kiinni eikä kädet koskaan mukana, joten mihinkään ei ole päässyt. Kierimällä neiti sitten onkin jo pari kuukautta päässyt paikasta toiseen, mutta ihan yhtäkkiä tajusi lähteä vetämään käsillään itseään muovipullon perässä :) Ihan mieletöntä! Ja ikää oli vajaa 7kk. Nyt on neidille ilmestynyt pari hampaanalkuakin alas, joten paljon on tapahtunut pienessä ajassa. Tiistaina tulikin sitten täyteen jo 7kk ja huh että aika menee ihan liian nopeasti!

Viime viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa ihan vaan meidän perheen kesken. Käytiin yhdessä ulkoilemassa puistossa ja oltiin vaan kotona. Jani kun on niin paljon ollut poissa, että halusin viettää pitkästä aikaa yhteistä aikaa. Ensi viikonloppuna mennäänkin sitten Turkuun. Meidän suhde on nyt hetken ollut taas koetuksella lähinnä Janin työaikojen takia, mutta me ollaan puhuttu nyt viime päivinä enemmän kun pitkään aikaan ja alettu ymmärtää toisiamme paremmin. Ennen ei olla niin syvällisesti pystytty keskustelemaan. Uskon, että asiat alkaa taas kääntyä parempaan ja vauva-aika on aina haasteellista. Silti oon onnellinen varsinkin mun ihanista lapsista, mutta myös miehestä. Arki meillä sujuu hyvin vaikka oonkin kotona yksin lasten kanssa lähestulkoon koko ajan, mutta tykkään ollakin. Nautin siitä, että saan hoitaa lapsia enkä koe arkea kovin raskaaksi, paitsi silloin kun Jani on kotona. On kyllä mahtavaa, että Laaluska saa edelleen olla hoidossa ihanalla perhepäivähoitajalla, saan hetken hengähtää välillä ja jaksan taas paremmin.

Ollaan oltu melko terveitä kaikki lukuunottamatta reilu kuukausi sitten ollutta flunssaa, mikä nosti mulla jopa kuumeen. Nyt kuitenkin eilen mulle nousi taas kuume, joka meni kyllä onneksi ohi ja tänään on paljon parempi olo jo. Menin pitkästä aikaa nukkumaan jo yhdeksän maissa, kun väsytti ja oli tosi kipeä olo ja aamulla kun heräsin, olikin levännyt olo vaikka yöllä joutuikin heräämään useammin kun normaalisti (sekä Emyn että Laaluskan kanssa, harvoin Laaluska herää öisin). Onneksi unikoulu toimi Emyn kanssa, edellisyönä valvoin tunnin tassutusunikoulua käyttäen ja viime yönä riitti pelkkä tutin laittaminen kaksi kertaa ja nukkui lopulta puoli kahdeksaan. Koska Emy ei enää syö öisin, on tarvinnut lisätä päivän ruokamääriä kaksinkertaisiksi. Toivon ja odotan jo kovasti niitä täysiä nukuttuja öitä, joita ei ole ollut vielä paljon Emyn syntymän jälkeen. Imetystä onneksi pystyn edelleen jatkamaan ja päivisin syötänkin nyt enemmän maitoa, mitä aikaisemmin.

Nyt vasta iskenyt todellisuus, että kaksi kuukautta äitiyslomaa jäljellä ja kohta pitäis jo aloittaa oma perhepäivähoito! Oon tuskin ehtinyt edes siihen enempää perehtyä, nyt täytyy alkaa kysellä ja soitella siitä. Vähän jännittää, miten se sitten tulee sujumaan, toivon mukaan hyvin. Yksityiseksi olen siis luultavasti alkamassa, Kangasalan puolella kun ei ole tarvetta kunnallisille perhepäivähoitajille. Tampereen puolella asia on taas toinen, asutaan ihan Tampereen rajalla ja olenkin miettinyt, että oliskohan mahdollista olla Tampereen puolella töissä silti. Yksityisenä tosin tienaa paremmin, joten siitä se olisi ehkä parempi vaihtoehto. Molemmissa hyvät ja huonot puolet.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa! Ihanan rennosti kerrankin saanut viettää päivää Aadan ollessa hoidossa, kun yleensä oon ollut koko päivän menossa ja ihan väsynyt. Nyt oon levännyt ja ottanut koko päivän rennosti, kun oon vielä vähän puolikuntoinen. Katsonut netistä kaikki tv-ohjelmat, mitä en ole ehtinyt katsoa aiemmin ja makoillut sohvalla. Niin ja siivosin vähän paikkoja aamulla, kun eilen en mitään jaksanut tehdä. Emylle tein kanarisotonkin, kun sen ruuat alkoi olla lopussa. Kohta hakeen isompi neiti kotio ja sitten vois jopa käydä vähän ulkona puistossa, jos vaan jaksaa. Jani tulee vasta kuudelta kotiin vaikka menikin jo keskiyöllä töihin, mutta saakin sitten seuraavan päivän vapaata ja menee lauantaiyönä seuraavan kerran töihin. Hullun pitkiä päiviä se joutuu kyllä tekeen..

Harrastuksia ja muita huveja :)

Nyt kun syksy on kunnolla lähtenyt käyntiin, on meillä harrastuksetkin alkaneet. Sen lisäksi, että lasten kanssa on harrastuksia, liityin uudestaan salille ja aloin viime viikolla käymään siellä taas. Lähes vuoden tauko ehtikin tulla välissä, tammikuussa kävin irtisanomassa sopimuksen raskauden loppumetreillä kun ajattelin, että ei mulla ole aikaa kahden pienen lapsen äitinä enkä sais lapsia edes hoitoon. Ja nyt sitten kun paino on pudonnut tässä loppukesän/alkusyksyn aikana niin päätin hankkia uudelleen sen avaimen samalle kuntosalille kun ennen (kaverin kannustuksesta kun itse myös tauon jälkeen palasi sinne). Ja myönnän, eihän se ole todellakaan yhtä helppoo lähtee salille, en tiedä johtuuko se siitä, että on kaksi lasta vai siitä, että miehen työvuorot on olleet mitä on. Se on tehnyt pelkkää yötä tänkin viikon, pari tuntia on meidän kanssa aikaa viettänyt päivässä ja sitten mennyt jo nukkumaan. Mä oon sitten todennut, että paras aika käydä salilla on sitten, kun lapset on saatu nukkumaan, viimeistään yhdeksältä ja kun mies vielä kotona on (vaikka nukkuukin). Kumpikaan ei normaalisti heräile nukahtamisen jälkeen, Laaluska joskus yöllä painajaisiin ja Emy vasta viideltä aamulla (unikoulun ansiosta syö kuitenkin vasta kuudelta). Mutta ei todellakaan aina ole sellanen fiilis, että jes, salille kun lapset nukkuu vaan saa oikeesti melkeinpä raahautua ovesta ulos, kun sohva ja tietokone kutsuis niin paljon enemmän. Onneks viikonloppuisin pääsee vähän paremmin, vaikka Laaluskan päikkäriaikaan ja sillon ei yleensä tarvii mennä yksin. Nyt siis kaikki raskauskilot (molemmista raskauksista) poissa eli -10kg :)

Kesäkuun alussa otettu kuva sillon -2kg lähtöpainosta

Elokuun alussa, -7kg

Tänään aamulla -10kg

Voin sanoo, että oon kyllä todella tyytyväinen itseeni ja vartalooni, vielä tosin tavoitepainoon olis matkaa noin 8kg. Ihan mahtavaa, että oon pystynyt näin hyvin laihduttaan vaikka kaks lasta onkin ja Laaluskan vauva-aikana laihdutus jäi vaan haaveksi vaikka salilla kävinkin ja kävelemässä. Nyt ollaan kaverin kanssa käyty viikottain pari kertaa kun vaunulenkillä yhdessä.

Sitten vähän lapsista ja arjesta. Meillä Jani on ollut nyt niin paljon poissa, että tuntunut yh-äidiltä välillä. En silti sano, että mulla olisi mitenkään rankkaa lasten hoitaminen yksin tai kotityöt vaan yksinkertaisesti se, että haluaisin viettää enemmän aikaa mun miehen kanssa. Tääkin viikko on mennyt niin, että Jani on tullu yötöistä 12-14 välillä, ollu pari tuntia hereillä ennen kun on taas menny nukkuun ja sen ajan syönyt, käynyt salilla ja ollu koneella. Eli oon hoitanut lähes kaiken yksin. Viime viikonloppuna oli inttijutussa ja siellä meni koko lauantai ja sunnuntai, sunnuntaina kun tuli neljän maissa kotiin niin melkein heti meni nukkumaan. Mutta lapset on onneks ihania ja niiden kanssa on sujunut kivasti, Laaluskan uhmakohtaukset on selkeesti vähentyneet kun oon ollut positiivisempi ja keskittynyt hyviin hetkiin enkä niihin vaikeisiin asioihin takertunut. Jaksan tosi hyvin pyörittää arkee, mutta miestä kaipaisin enemmän viettään meidän kanssa aikaa. Onneks tää viikonloppu voidaan olla yhdessä ja tänään ehkä tehdään jotain kaksin (tai no, Emy nyt tulee mukana, mut se menee kyllä siinä sivussa) ennen kun Laaluska haetaan hoidosta.

Meillä päivät menee aikalailla samalla kaavalla aamusta iltaan, riippuen toki, onko Laaluska hoidossa vai ei, onko sille päivälle jotain harrastusta jne. Aamulla herätään seitsemän aikoihin, joskus kahdeksan maissa vasta, illalla lapset nukahtaa siinä puol yhdeksän ja yhdeksän välissä, Emy ennen Laaluskaa. Emy ei oikeestaa syö enää öisin, päätin pitää tassuttelu-unikoulun sille, kun heräs 4 tai 5 aamuyöstä syömään, nykyään herää sitten kuudelta, tosin viideltä täytyy eka pistää tutti ja nukkuu noin kuuteen kunnes otan viereen ja syötän ja nukun seitsemään siinä samalla. Emy yleensä sitten onkin jo ihan hereillä seitsemältä. Mäkin voisin nukkua hyvin yöllä, mutta iltasin tulee käytettyä se oma aika sitten hyödyks olemalla koneella ja katsomalla kaikki sen päivän tv-ohjelmat netistä jälkikäteen kun ei niitä voi katsoa päivällä. Jos vaan osais mennä nukkuun ajoissa niin sais unta tarpeeks...

Emy on alkanut enemmän liikkua, joko kierimällä tai peruuttamalla. Eteenpäin ei vielä mene vaikka yritys on kova. Mutta Laaluskakin oppi vasta melkein kymmenkuisena konttaamaan eikä sitä ennen liikkunut mihinkään. Tosin nousi aikasin tukea vasten ja kävelikin tukea vasten. Vauvat on yksilöitä enkä nyt ota paineita siitä eteenpäin lähtemisestä vaikka sitä toisaalta odottaakin jo. Liikkuu sitten, kun on valmis :) Ikäähän tulee ensi viikolla jo 7kk <3

Sitten Laaluska, se on alkanut nyt vihdoin oppia sanomaan, kun on vessahätä ennen kun pissat on jo housussa. Pukee itse melkein kaikki vaatteensa, välillä turhautuu kun ei meinaa mennä oikein päälle. Tykkää naurattaa siskoaan ja silitellä, välillä menee hermot Emyn kiljumiseen ja komentamiseen ja saattaa huitasta tai tönästä. Leluista tapellaan kun siskon lelu olis niin paljon kivempi kun oma. Ihania ne silti on :) Laaluska on edelleen yhtä kova höpöttään ja lauleskelee tosi paljon jopa englanninkielisiä lauluja. Tosi taitava on musikaalisesti, laulaa nuotilleen ja kuuntelee tosi tarkkaan kaikkien laulujen sanat ja toistaa perässä mukana laulaen. Muskarissakin viimeksi jo lauloi ekalta kerralta tuttuja lauluja vaikka vasta toista kertaa ne kuulikin. Ihana pieni selittäjä <3 Haluaa kovasti auttaa äitiä kaikessa. Pientä uhmailua, mutta ei pahaa. Laaluska nukkuu edelleen 2-3h päikkärit, aamuisin ollaan otettu tavaksi ulkoilla, koska oon huomannut, et jos ei ulkoilla niin ei nukahda niin helposti. Ja jumpassa tykkää käydä.

Ihanaa, kun ilmat on edelleen hyvät ja pystyy vähemmällä pukemisella poistuun kotoa. Helpompi kahden lapsen kanssa lähteä kun muutenkin tuntuu, että lähdöt on aina vaikeita, varsinkin Laaluskalle. Sille siirtymätilanteet on hankalia, vaikka haluis lähteä esim. ulos niin silti saattaa kiukutella kun pitäis alkaa pukea ja jättää leikki kesken. Vessassa käynti sujuu nykyään helpommin kun ennen ehkä senkin takia, että osaa jo sanoa, koska on hätä.

Tässä taas kuulumisia kun kerrankin hyvä hetki kirjoittaa :)

Syksyn kuulumisisa!

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen! Tällä tahdilla tulee näköjään kirjoitettua yksi postaus per kuukausi mutta parempi sekin kun ei ollenkaan. Ja meillä on kyllä syksy niin täynnä ohjelmaa, että ei ainakaan tuu tylsää ja on jotain, mitä odottaa. Nimittäin tänään meillä alkaa Laaluska kanssa jumppa. Laaluska on sitä odottanut jo kovasti, samoin minä. Saadaan viettää äiti-tytär aikaa yhdessä ja Emy menee kaverilleni (kummitädilleen) hoitoon siksi aikaa. Mulla ei ole mitään käsitystä, mitä siellä tullaan tekemään, mutta se näkee pian.

Jumpan lisäksi meillä alkaa kohta toinenkin harrastus. Nimittäin sisarusmuskari. Sinne mennään ensi viikolla. Me ollaan alettu käydä viereisen seurakunnan kerhossakin tiistaisin (alkoi kolme viikkoa sitten) ja siellä on ollut ihan kiva käydä. Ainoo vaan, että porukkaa on paljon ja se alkuhartaushetki oli ainakin viimeksi ihan liian pitkä meidän 2,5-vuotiaan istua ja kuunnella paikoillaan. Alkoi muutama muukin pieni lapsi jo juosta ympäri salia. Viimeksi olin kaverin kanssa, jolla on 1-vuotias tyttö. Ekalla kertaa olin kuitenkin yksin ja juttelinkin muutaman äidin kanssa. Lisäksi tapasin meidän asunnon edellisen asukkaan, joka toimii perhepäivähoitajana ja tulee hoitolasten kanssa kerhoon. Siellä kyllä tutustuu muihin ihmisiin, mutta Laaluska ei ainakaan vielä ole saanut kavereita siellä.

Sitten niitä kuulumisia! Emy täytti viikko sitten puoli vuotta ja kovasti pyörii, kierii ja peruuttelee lattialla. Nostaa käsillään itseään pystyyn, mutta konttausasentoon ei vielä mene. Lisäksi nostaa alakroppaansa jaloilla ylöspäin, mutta naama jää aina lattiaan, joten eteenpäin ei liiku. Kääntynyt reilu 4kk iästä selältä mahalleen, 5kk iässä oppi kääntyyn takas selälleen ja nyt kierii muutaman kerran paikasta toiseen. Välillä kierii sohvapöydän alle. Isosiskon leikit ja jutut on kaikkein hauskimpia, sisko saa meillä parhaat naurut varsinkin iltaisin. Se onkin parasta näin kahden lapsen äitinä nähdä, kuinka molemmat lapset rakastaa toisiaan ja hauskuttaa toinen toistaan. Vaikka rankkoja hetkiä onkin niin ne ihanat hetket voittaa huonotkin. Laaluska täyttää torstaina 2,5 vuotta ja on selvästi alkanut osoittaa yhä enemmän niitä ihania uhman merkkejä. On ollut kuiva jo pitkään (3kk), mutta joka kerta vessaan menemisestä saa tapella huutopotkuraivarin saattelemana, uloslähteminen on yhtä tappelua, siirtymätilanteet, nukkumaan meno yhtä huutoa... Nyt on alkanut lyödä ja haukkua tyhmäksi. Jäähyt ei toimi. Paljon toistoa siis ja vielä enemmän kärsivällisyyttä vaaditaan vanhemmilta. En halua sortua huutamiseen ja kontrollin menettämiseen, toisin sanoen en halua suuttua vaikka hermot usein koetuksella onkin. Rauhallisuus onkin se, mikä usein auttaa parhaiten. On niitä ihaniakin juttuja Laaluskalla kuitenkin. Laaluska on kiinnostunut vaatteista ja koruista. Ihana pieni tyttö se on vaikka uhmaikäinen onkin <3 Niin ja on siis edelleen hoidossa perhepäivähoitajalla kolmisen päivää viikossa, jolloin saan edes hetken "hengähtää". Tosiasia on se, että oon suunnitellut ne päivät täyteen ohjelmaa kun Laaluska on hoidossa enkä ehdi levähtää. Vaikka pitäis. Meinaan Emy nukkuu nykyään aamupäikkärit ennen kun Laaluska menee nukkuun ja herää kun Laaluska nukahtaa. Eli mun oma aikani on aika vähissä välillä. Iltasin omaa aikaa on, lapset menee suunnilleen samoihin aikoihin nukkumaan (Laaluska klo 21, Emy 21.30). Emy herää edelleen kerran yössä syömään viideltä ja jatkaa siitä unia yleensä seitsemään tai puoli kahdeksaan.

Meidän päivään on alkanut tulla jo melko selkeä rytmi. Normaalisti noustaan kahdeksan jälkeen ylös, Laaluska katsoo lastenohjelmia hetken ja me mennään Emyn kanssa keittiöön laittamaan aamiaista. Emy syö aamupuuron, Laaluska muroja ja leipää yleensä. Sen jälkeen Emy menee päikkäreille noin 9.30 ja aletaan valmistautua uloslähtöön (siinä menee puolesta tunnista tuntiin kun päästään ovesta ulos). Sitten mennään pidemmälle puistoon ja takasin tullaan noin 11.30 syömään ruokaa. Emy jatkaa uniaan parvekkeella ja Laaluska menee ruuan jälkeen sänkyyn. Sadun jälkeen nukahtaa yleensä pian. Nukkuu 2-3h. Emy herää 12 jälkeen ja syö päiväruokansa ja leikkii hetken. On hereillä monta tuntia yleensä ja jos lähdetään jonnekin, ei välttämättä nuku kun pienet päikkärit, jos taas ollaan kotona niin saattaa nukkua parikin tuntia. Laaluska herää kolmen ja neljän välissä, syödään välipalaa ja leikkii itsekseen. Itse siivoan tai leikin myös (tai hoidan Emyä). Viiden jälkeen on lämmin ruoka ja sitten annan katsoa Pikkukakkosta, riippuen paljonko kello on ja onko meillä muita suunnitelmia. Joskus käydään illemmalla vielä ulkona, mutta harvemmin. Iltatoimet aletaan seitsemän jälkeen ja Laaluska on noin 20.30 sängyssä. Iltasadun jälkeen laitan Emyn nukkumaan sänkyynsä. Molemmat lapset nukahtaa itsekseen sänkyyn, joten nukuttamiseen ei kulu aikaa. Paitsi nyt kun Laaluskalla on taas se vaihe, kun nukkumaanmeno on vaikeeta. Itkee, vaatii huomiota, keksii koko ajan jotain, millä voisi viivyttää nukkumaanmenoa. Näitä kausia on ollu ennenkin ja ne on onneksi ohimeneviä. Itse täytyy vaan olla tiukkana eikä mennä siihen mukaan. Pitääkin tehdä vaikka huomisesta postaus kuvina. :)

Sitten omia kuulumisia (niitä mihin ei liity lapset). Oon saanut nyt pudotettua painoa 7kg :) Raskauskilot siis poissa! Terveellinen ruokavalio ja liikunta auttaa paljon. Ja säännöllisesti syöminen. Olin tosin kipeänä reilu viikko sitten ja ollut puolikuntoinen siitä lähtien. Muutama päivä oli jo parempi, mutta tänään on päätä särkenyt ja muutenkin jotenkin kipeä olo.. Syksyt on kyllä kurjia siitä, että tauteja tulee koko ajan. Kesä saatiin sentään olla ilman. No, eiköhän tästäkin selvitä! Liityin eilen takaisin samalle salille, missä olin ennen Emyn syntymää ja aion nyt alkaa käydä siellä muun liikunnan lisäksi. Jospa saisin vielä 10kg pudotettua tästä painosta vaikka oon jo aika tyytyväinen omaan kehooni :)

Tällasta meille, nyt alan valmistautua sinne jumppaan lähtöön, Emy ei nyt näköjään nukahtanutkaan päikkäreille...

Heinäkuun kuulumisia!

Oi näitä ihania kesäpäiviä <3 Vihdoin saatiin kunnon kesä, kun pitkään näytti jo siltä, ettei helteistä enää saada nauttia tänä kesänä. Nyt sitten onkin kuuma. Mutta ei sovi valittaa, ihanaa kun on lämmintä. Onkin tullut taas vietettyä aikaa ulkona jonkin verran, viime viikonloppuna oltiin mökillä pari päivää ja Laaluska jäi sinne vielä mun isovanhempien kanssa ja tulee torstaina. Ja kyllä täytyy myöntää, että on tää vaan helppoa, kun on vaan Emsu hoidettavana. Vaikka kyllä sitä ihanaa pikkukultaa on kova ikävä <3

Jani tekee tällä hetkellä yövuoroo, joten se ei paljon ehdi meidän kanssa aikaa viettää. Nyt sillä tosin on pari vapaapäivää ja haaveilen kovasti, että johonkin päästäis kahdestaan joskus, mutta suunnitelmia on jo sen verran, että koskahan me oikeesti ehditään. Mua niin harmittaa, että meillä ei ole yhteistä aikaa. Ei olla Emsun syntymän jälkeen käyty missään kaksin... Ja kun aina se oon minä, joka sitä ehdottaa, Janille se ei ole niin tärkeää päästä kaksin johonkin. Kai me joskus päästään vielä...

Muuten elämä hymyilee kunnolla. Parisuhdehan meillä on ollut hyvällä mallilla jo pitkään ja oon virkeämpi kun koskaan. Emsu nukkuu nykyään 7-9h putkeen yöllä ennen ekaa syömistä ja jatkaa siitä vielä unia parisen tuntia. Ja mulla energiaa riittää kodin siistinä pitämiseen, imuroin nykyään joka toinen päivä ja joka päivä hoidan tiskit ja pyykit. Janin ei tartte oikeestaan tehdä mitään ainakaan työpäivinään. Viikonloppuisin toki saisi osallistua enemmän.

Tänään käytiin neuvolassa Emsulin kanssa. Ylihuomenna tulee täyteen 5 kuukautta ja nyt saatiin taas rokotukset. Voi sitä huutoa, mikä siitä seurasi, kesti 10 minuuttia vielä pistämisen jälkeen eikä ruokaakaan auttanut asiaan. Kaikki oli hyvin, pituutta oli tullut noin sentti kolmessa viikossa ja painoa taas 300g. Pituus hieman laskusuunnassa, muttei mitenkään huolestuttavasti. Paino menee reilusti yläkäyrillä. Tässä vielä mitat:

Pituus: 61,7cm
Paino: 6875g
Pään ympärys: 41cm

Ah, ihana kesä!

Meillä ollaan vietetty paljon peheen keskistä aikaa viime aikoina, kun Jani on ollut lomalla. Muuttokin saatiin hoidettua pois alta ja tavarat on pikkuhiljaa löytäneet paikkansa. Muutama pikkujuttu puuttuu vielä, mm. verhot ja matot ja sisustuksen muuttamista suunnitellaan mm. Laaluskan huoneeseen.

Mutta vähän lomakuulumisia meiltä seuraavaksi. Janin lomalla käytiin mm. Särkänniemessä ja Korkeasaaressa, meidän isovanhempien mökillä ja oltiin ulkoilemassa paljon. Ilmat oli aluksi loistavat, mutta sitten alkoi kylmetä ja Janin palatessa töihin alkoikin ne kurjat sadekelit. Jännitin kovasti, miten meillä menisi, kun pitkästä aikaa olisin yksin lasten kanssa kotona, kun Laaluska ei ole kesällä hoidossakaan, mutta ihan turhaan mietin. Toinen viikko nyt menossa, kun ollaan tyttöjen kesken kotona ja päivät menee rutiinilla ilman ihmeempiä ongelmia. Asenteellakin voi jo vaikuttaa päivän kuluun, jos ajattelee kaiken olevan raskasta, se on juurikin sitä. Ja pienet onnistumiset, kuten tänäänkin ekaa kertaa lasten kanssa autolla yksin kaupassa käyminen, antaa uskoa itseensä, että kyllä sitä vaan pärjää. Ja lapset on tyytyväisiä suurimman osan ajasta, joten ihan hyvin meillä menee. Enkä ole mitenkään erityisen väsynyt. Emskukin nukkuu öisin suhteellisen hyvin, menee yöunille 22 ja 24 välillä ja herää 3 ja 5 välillä syömään. Seuraavan kerran joskus 6.30 ja 8 välillä. Eli yhdellä syötöllä mennään ja täysimetyksellä. Nyt alettiin maistella soseitakin, kukkakaalia kokeiltiin ekana.

Emsulin 4 kuukauden neuvolassa kaikki oli hyvin. Paino oli 6525g (6035g) ja pituus 60,5cm. Imetyksellä jatketaan ja soseita aletaan maisteleen. Ihanaa, kun nyt imetys onnistuu, Laaluskan kanssa imetys tyssäsi juurikin 4 kuukauden iässä kun painoa ei ollut tullut yhtään kuukaudessa ja pituuttakin vähän. Niin ja Emsuli on oppinut kääntymään selältä mahalleen, Laaluska oppi vasta kahdeksan kuisena.

Vappufiilis!

Päivittelenpäs nyt taas pitkästä aikaa, kun tällanen harvinainen hetki tuli, että molemmat lapset nukkuu ja mulla on omaa aikaa. En edes oikein tiedä, mistä kertoa, kun pää tuntuu olevan ihan tyhjä :D Aloitetaan vaikka siitä, että ensi kuun lopussa tai oikeestaan kolmen viikon päästä. Maanantaina kävin tekemässä asuntokaupat pankissa yksin, kun Jani ei päässyt mukaan. Laaluska oli silloin tosin hoidossa, olis ollut mahdotonta pitää sitä paikoillaan sen aikaa, kun kirjoteltiin papereita. Mutta siis, nyt se on meidän! Ensimmäinen oma asunto. Ihanaa päästä muuttamaan vaikka on se aina oma juttunsa roudata tavaroita asunnosta toiseen. Ja se turhien tavaroiden karsiminen ennen muuttoa... No, koitetaan olla silti positiivisia, onhan se kuitenkin aivan ihana asunto <3

Sitten vähän meidän arjesta. Laaluska on ollut nyt hoidossa perhepäivähoitajalla pari kolme päivää viikossa ja siellä se on viihtynyt (onneksi) hyvin. Poden usein huonoa omaatuntoa tytön hoitoon pistämisestä ja siitä, että on ihanaa olla kotona joskus vain vauvan kanssa. No, hoitosuhde päättyykin joka tapauksessa ensi kuun lopussa, kun muutetaan eri paikkakunnalle. Se on tosi harmillista, koska hoitaja on todella ihana ja Laaluska tykkää olla siellä. Yritin jo järjestää asiaa niin, että voisimme pitää hoitopaikan, mutta se ei taida onnistua. Harmittaa tosi paljon. Toisaalta, jos kaikki suunnitelmat menee nappiin niin aloitan yksityisenä tai kunnallisena perhepäivähoitajana ensi vuoden alussa ja saan pitää molemmat lapset kotona hoitolapsien lisäksi.

Emskuli kasvaa hirmuista vauhtia! Neiti on jo kaksi kuukautta <3 Aika menee tosi nopeesti, mun pieni vauvani ei ookaan enää niin pieni. Hymyjä tulee paljon ja juttelee kovasti. Ihanan rauhallinen ja tyytyväinen tapaus on, kuten oli siskonsakin. On mulla ihanat lapset <3 Välillä tosin yönet jää vähiin ja tulee hetkiä, kun ei meinaa jaksaa ja itkettää vaan. Onneks Jani on ollut tukena ja auttaa jonkun verran (mm. nousee aamuisin Laaluskan kanssa seitsemältä, että saan jatkaa unia vauvan kanssa). Oon myös käynyt pari kertaa neuvolapsykologilla puhumassa, viimeksi kävin tosin maaliskuun lopussa, jolloin väsymystä ei oikeastaan vielä ollut. Ensi viikolla on viimeinen aika sinne ennen muuttoa. Saan ainakin nyt purettua asioita jonkun verran.

Tänään on vappupäivä ja suunnitelmissa olis pian lähteä enon luokse brunssille ja sen jälkeen ehkä piipahdetaan vapputorilla lasten kanssa. Nyt on tullut herkuteltua eilisestä lähtien, oon nyt yrittänyt tiputtaa painoa ja saanutkin pari kiloa lähtemään. No, huomenna sitten palataan takaisin terveellisempiin ruokailuihin, nyt nautitaan vapusta! :)